Nimi: Adaja

Ikä: 3  vuotias

Sukupuoli: Naaras

Rotu: Sekarotuinen

Lauma: Toistaiseksi laumaton

Ulkonäkö: Vaikka Adaja onkin sekarotuinen piski, muistuttaa narttu ulkoisesti melkoisesti kiinanharjakoiraa. Kiinanharjakoiraksi Adaja on tosin aivan liian iso, sillä korkeutta nartulta löytyy 60 cm. Runko ja olemus nartulla on muutoin hyvin siro ja herkkä, sekä liikkuminen sulavaa ja kevyttä.
Karvoitus naaraalla on pitkää ja "harsomaista", erityisesti korvissa ja hännässä. Pohjavilla on ruskea, mutta päällyskarva on huomattavasti enemmän punertavaan päin. Vatsanalus, tassut ja osittain kuono on kuitenkin vaalea. Pitkät, harsomaiset tupsut korvissa ja hännässä ovat punertavat.

Menneisyydestä yhä muistuttaen Adajalla on edelleen ruskea, raskas panta kaulassa, josta roikkuu pieniä "rinkuloita". (koittakaa saada tuosta kuvasta jotain tolkkua. :D)      

Luonne: Adaja, tuo vierailta mailta saapunut, perin empaattinen naaras. Hän on kasvanut lähes koko ikänsä ihmistä palvelemana temppelikoirana, joten hänet on koulutettu rauhalliseksi, nöyräksi sekä kärsivälliseksi olennoksi. Hän on hyvin läheisyyden kaipuinen ja mieliisti auttavaa tassuaan tarjoava naaras, joka yrittää olla kiltti ja hyvä kaikin mahdollisin keinoin. Vuosien saatossa naaraalle on kehittynyt hyvin vahva vaisto huomata, mikäli jollakin on ongelmia. Hän on siksi myös melkoisen hyvä kuuntelija, sellainen rauhallinen vieressä istuja, joka tarjoaa surulliselle lohtua lämpöisellä läsnäolollaan. Sanoja ei tarvita, vain läheisyyttä ja haavoja hoitavaa, tukevaa aikaa. "Yhdessä me koemme, yhdessä me selviämme."

En väittäisi Adajaa hiljaiseksi, enkä varsinkaan etäiseksi; Vaikkakin hänellä on kuitenkin taipumusta jäädä helposti unelmoimaan ja haaveilemaan, eikä todellisuuden kohtaaminen ole koskaan ollut helppoa naaraalle. Hän on herkkä ja siksi helposti särkyvä, ikuinen hömppäromantikko, joka on varomattomuuttaan ja hyväuskoisuuttaan rikkonut siipensä ja sydämensä monenmonta kertaa. Vastoinkäymiset erityisesti rakkausasioissa ovat muovanneet hänet ehkä jollakin tasoa hieman varovaiseksi kohdatessaan muita, eikä hän ole siksi välttämättä se ensimmäinen kuka ottaa sen "ratkaisevan askeleen". Hän saattanee enemmänkin vilkuilla ja odottaa toiselta osapuolelta "viestiä", jonka kautta naaras voisi sitten hienovaraisesti lähentyä häntä varovaisesti heiluen.

Kuten monetkin romantikot, on Adajakin erittäin tunteellinen. Hän kuuntelee enemmän sydäntään kuin järkeä, elää hetkessä ja unelmoi tulevaisuutta. Hän uskoo vahvasti Rakkauteen erityisen isolla R:llä, ja uskoo vielä joskus löytävänsä sen Herra Oikean. Tunteellisena ja herkkänä koirana, niin ilot kuin surutkin vaikuttavat häneen poikkeuksellisen voimakkaasti - ja erittäin pitkäaikaisesti.

Temppelielämä on muovannut Adajalle vahvan käsityksen elämästä ja elämän opeista; Hän uskoo vahvasti karmaan ja sielun kiertokulkuun, sekä pyrkii ymmärtämään luontoa aivan kuin perhettään. "Tähdet ovat silmäni, taivas mieleni, polku askeleeni."  

Menneisyys: Kuten jo luonnekohdassa asiaan viittasin, on Adaja tosiaan kasvanut lähes koko ikänsä temppelikoirana Aasiassa. Se kuinka karvapallo buddhalaistemppeliin oikein joutui, on perin pitkä ja mutkikas tarina, mutta ainakin naaraan elämä temppelissä oli hyvää aikaa. Hän palveli ja rakasti temppelin munkkeja, totteli ja kuunteli tarkoin kertomuksia elämän opeista ja sielun kiertokulusta. Mikään hyvä ei kestä kuitenkaan ikuisuuden, sen joutui Adajakin oppia ollessaan kaksi vuotias; Munkkitemppelissä tapahtui vallankumous. Tiedättehän, että Aasiassa koiria ei koskaan ole katsottu hyvällä, joten temppelikoirien näkökannasta katsottuna vallankumous ja uusi omistaja tiesivät lähpöpasseja temppelistä. Monia temppelissä asustavia koiria yritettiin vangita ja tappaa, mutta osa lähetettiin ulkomaille. Adaja lukeutui niihin, jotka lähetettiin ulkomaille koe-eläinlaboratorioon Korean maille. Temppelin munkit halusivat kuitenkin auttaa koiria, joten siinä missä koiria teljettiin häkkeihin, jättivät munkit häkkien lukot auki. Näin Adaja onnistui pakenemaan ja välttämään laboratorioelämän, ja niin koira aloittikin matkansa kohti muita maita. Pitkien matkojen päästä, ollessaan kolme vuotias, hän saapuikin hiljattain Andriaanaan, tietämättä vielä mitä siellä odottaa.